Kiireen hallinta

Kiire määritellään jännitteiseksi tilaksi, joka on suhteessa aikaan. Kiire on todettu haitalliseksi ihmisen fyysiselle ja henkiselle terveydelle. Kiire ei siis missään nimessä ole toivottava tila. Miksi sitten kaikilla on koko ajan kiire? Heräsin itse tähän kysymykseen muutama vuosi sitten. Aina kun ystävät kysyivät mitä minulle kuuluu, vakiovastaukseni oli, että on paljon kaikkea ja koko ajan kiire. Vahvistaakseni ja selventääkseni tilaani aloin luettelemaan asioita, jotka minulle tuolloin aiheuttivat kiirettä.

Kun mietin tuota aikaa näin jälkeen päin, koin todellakin olevani aina kiireinen. Aamuisin oli aina kiire, ruokakauppaan piti mennä ja sieltä kiireellä kotiin tekemään lapsille ruokaa. Lapsille, jotka piti kiireellä viedä ruoan jälkeen harrastuksiin. Elämässäni oli tuolloin arkitöiden lisäksi lasten harrastukset ja päivätyö luokanopettajana eli aivan normaalia arkea siis.

Onneksi aloin tuolloin kyseenalaistamaan jatkuvan suorittamisen ja kiireen. Tunne oli kurja ja halusin siitä eroon. Kehoni reagoi painostavaan tunteeseen niskajumeilla ja nikamalukoilla. Olo oli kaikin puolin raskas ja uuvuttava.

Onko kiire vain asenne?

Mieleeni oli jäänyt kortti, jota säilytin aikoinaan työkaappini ovessa: ”Kiire on vain asenne”. Voisiko asia olla tosiaan näin? Mielenkiintoista ja tutkimisen arvoista, mietin. Ryhdyin tutkimaan asiaa ja lukemaan asiasta kirjoja ja kuuntelemaan äänikirjoja. Aloin todellakin uskoa, että kiire on vain tunne ja sitä voi muuttaa. Noihin aikoihin päätin, ettei kiire enää kuulu sanavarastooni. Ajattelin, että siitä on hyvä aloittaa. Todellakin jo näin pieni asia vaikutti merkittävästi. Omaa sisäistä ja ulkoista puhettamme tarkkailemalla voimme havaita omassa ajattelussamme kaavoja, jotka ruokkivat tiettyjä toimintatapoja.

Oma ajatteluni pyöri paljon kiireen ympärillä. Aina kun aikataulut menivät tiukemmiksi aloin hokea mielessäni mantraa ”kiire, kiire”. Pikkuhiljaa saadessani ajatukset irti kiireen hokemisesta jäi jäljelle vielä kehollinen kiireen tuntu. Kiire tuntui edelleen kehossa, vaikka se oli jo ajatuksen tasolta saatu vaiennettua. Keho oli oppinut reagoimaan tietyllä tavalla kiireeseen ja sen tunnistaminen oli seuraava vaihe. Erittäin hyvänä apuvälineenä toimi oman kehon kuuntelu. Hartioiden nouseminen kohti korvia ja vatsan jännittyminen olivat selvä merkki kiireen tunteen hiipimisestä kehooni. Löydettyäni nämä keinot ja havainnot oman kehoni toiminnasta, sain ikään kuin avaimet kiireen taltuttamiseen.

Kohti suunnittelua ja ennakointia

Suunnittelun ja ennakoinnin merkityksestä puhuminen kiireen kesyttämisen yhteydessä tuntuu aika itsestään selvyydelle. On selvää, että ennakointi ja suunnittelu vähentävät kiirettä. Eri asia on varmaankin se, että miten suunnitella sekä ennakoida asioita ja pystyä vielä sitoutumaan niihin. Moni ihminen kokee, että hän ei ole luonteeltaan ennakoiva tai asioiden suunnittelija. Oma äitini sanoi aina, että ei hän halua suunnitella päivää tai viikkoja liian tarkkaan. Hän koki suunnittelun kuormittavana ja hänelle liian sitovana. Hänellä ei selvästi ollut sisäistä motivaatiota, halua ja tarvetta muutoksen toteuttamiseen. Ongelmaa ei tällöin ole, jos arki rullaa ilman suunnittelua tai ennakointia hyvin, ja suunnittelemattomuus ei aiheuta haasteita arjen pyörittämiseen.

Minulle omien suunnitelmien tekeminen on ollut aina luontevaa, mutta niihin sitoutuminen ja niissä pysyminen on sen sijaan ollut aina haastavampaa. Tämä on sitten näkynyt kiireenä, yllättävinä tilanteina ja stressinä. Sisäinen motivaationi muutokseen on ollut hyvä, ja sen vuoksi muutos on onnistunut. Muutoksen pysyvyys ja siihen sitoutuminen vaatii aina sisäistä motivaatiota, sisäistä halua muuttaa omaa toimintaa.

Alkuun suunnittelu ja ennakointi olivat minulle haasteellisia, mutta pienin askelin ja pikkuhiljaa arki on alkanut muuttua suunnitelmalliseksi, mikä helpottaa ennakointia. Kiire on vähentynyt, vaikka pyöritän tällä hetkellä kahta yritystä, teen kouluissa sijaisuuksia ja edelleen pyöritän arkea lapsiperheessä. Työmäärä on tuplaantunut, mutta kiire on helpottanut. On ollut aivan mahtavaa huomata, miten pienillä muutoksilla voi vaikuttaa omaan ajatteluun ja päästä kohti kokonaisvaltaisempaa hyvinvointia.

Kiire työssä

Kiire voi aiheutua myös ulkoisista tekijöistä. Kiireen tunnetta voi aiheuttaa työaikaan suhteutettu liian suuri työmäärä. Tällaisessa tilanteessa ei auta pelkkä oman sisäisen ajattelun muutos. Tällöin on tärkeää keskustella esihenkilöiden kanssa ja kertoa tilanteesta. Liian suuri työmäärä suhteutettuna riittämättömään työaikaan, ajaa työntekijän väistämättä tilanteeseen, missä työnteko muuttuu stressaavaksi ja kiireiseksi. Tämä on pitkään jatkuessaan kestämätön tilanne ja heikentää työntekijän työssä jaksamista ja työhyvinvointia.

Kaikissa töissä tulee varmasti hetkiä, jolloin tehtävää on enemmän kuin aikaa tehtävien suorittamiseen. Tällaisissa tilanteissa kiireen tunteen ja siitä mahdollisesti aiheutuvan stressin pystyy kestämään, koska tilanne ei ole pysyvä.

Lopuksi

Viime vuosien trendi on ollut jo pitkään suorittaminen. Kiireinen ihminen on nähty tuotteliaana, ahkerana ja aikaansaavana. Viime aikoina on kuitenkin alettu heräämään kiireen ja suorittamien haittavaikutuksiin. Ihmisten pahoinvointi, uupumus ja mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet. Lisääntymisen syyt ovat moninaiset, mutta suorittamista, kiirettä ja stressiä ei voi pitää vähäisimpinä aiheuttajina.

On erittäin upeaa ja tärkeää, että stressin ja kiireen vähentämiseen on alettu kiinnittää huomiota. On ollut ilo seurata sosiaalista mediaa ja nähdä siellä lisääntyvässä määrin sivustoja, joissa kannustetaan pysähtymään oman hyvinvoinnin äärelle. Jokin pieni asia, kuten minun kohdallani kortin lause sai muuttamaan koko ajatteluni toiseen suuntaan. Joskus jo pieni muutos omassa toiminnassa tai ajattelussa voi saada aikaan suuren muutoksen omassa hyvinvoinnissa. Kiire ei ole poistunut elämästäni, mutta se ei enää hallitse elämääni. Tunnistan nykyään kiireen ja stressin merkit välittömästi kehossani ja pystyn pysäyttämään sen ajoissa.

Näillä ajatuksilla haluan hellästi ohjata sinua tarkastelemaan omaa ajatteluasi ja toimintaasi. Älä ole ankara itsellesi, älä soimaa omia ajatuksiasi tai tapaasi toimia. Tee se hellästi, myötätuntoisesti ja hyväksyvästi. Kuuntelemalla kehon viestejä ja sisäistä puhettasi voit löytää keinon muutokseen.

Olet tärkeä!

Kirjoittaja Hanna Toivanen, luokanopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja, montessoriohjaaja, yrittäjä yrityksessä kurssihelina.fi

Ota myös instatili seurantaan@helpompi_arki