Opettaja sairastaa

Kipeänä on aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Tällä kertaa olen miettinyt sitä, että onko opettajalla lupa sairastaa? Miksi opettajalla ei olisi lupaa sairastaa? Hyviä kysymyksiä molemmat. Opettajana työtä tehneet ymmärtävät varmasti molemmat kysymykset ja ajatuksen niiden takana.

Opettajana sairastaessa tulee pohdittua monenlaisia asioita:

• Olenko riittävän kipeä jäämään pois töistä?

• En voi olla huomenna poissa töistä, koska….

• Jos tämän viikon vielä jaksaisi ja huilaisi sitten viikonloppuna.

• Nyt tästä poissaolosta aiheutuu esihenkilöille hirveä ylimääräinen työ ja löytyyköhän sijaistakaan?

• Millaisen sijaisen esihenkilö on saanut, tarvitaanko tarkat ohjeet vai riittääkö väljemmät?

• Miten keksin helposti ohjeistettavat tehtävät?

• Miten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö? Kenelle ohjaan vanhemmat ottamaan yhteyttä, jos tulee akuuttia asiaa?

• Hoidanko sairaslomalla kiireelliset asiat, kuten yhteydenotot ja lomakkeiden täyttämiset?

• Miten oma sairastuminen kuormittaa kollegoitani?

Sairastuessa huolia määrä nousee, mutta pitääkö näin olla? Keskustelin erään opettajan kanssa, joka kertoi heidän koulussaan olevasta käytännöstä eli sairastunut ei sairaslomalla tee mitään töihin liittyvää. Tällainen käytäntö vaatii koko koulun sitoutumista ja sisäisiä järjestelyjä, jotta homma toimii poissaolojen tullessa. Tällaisella mallilla esihenkilö antaa alaisilleen vahvan viestin siitä, että sairasloma on lepoa varten ja hommat hoituvat töissä. Mielenkiintoinen ajatus, joka tosin vaatii työntekijöiltä valtavaa joustoa ja yhteen hiileen puhaltamista sekä sitoutumista.

Avoin keskustelu

Edellä mainitun kaltaisten huolien takana vaikuttaa monesti syyllisyys omasta sairastumisesta. Opettajat ovat tunnollisia työntekijöitä ja lojaaleja työnantajalleen. Työnantajan edustajilla eli koulujen esihenkilöillä on tässä asiassa tärkeä rooli. Kouluille muodostuu esihenkilöiden ja työntekijöiden arkisissa puheissa asenneilmapiirejä eri asioista. Mikäli näitä asioita, kuten tässä tapauksessa sairaspoissaolot, ei oteta puheeksi, asenneilmapiiri voi vääristyä negatiiviseksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että myös sairaspoissaoloista käydään työyhteisössä avointa keskustelua.

Keskustelun painotuksella on myös merkitystä. Olen liian usein kuullut esihenkilöiden suusta sen, että koulullamme on ollut paljon poissaoloja ja sijaiskustannukset ovat liian suuret. Poissaolojen määrää pitää pystyä vähentämään ja sijaiskuluja karsia. Esihenkilö joutuu tässä kohtaa myös vaikeaan tilanteeseen, koska toimii tässä vain sanansaattajana ylemmän tason viestille. Millaisen tunteen tämä aiheuttaa opettajissa? Entä esihenkilössä, joka joutuu viestin välittämään alaisilleen? Millaisia tunteita se aiheuttaa sinussa? Onko sairaspoissaolojen kustannuksien vähentäminen opettajien vastuulla? Tämähän tarkoittaa sitä, että älä sairasta ja jos sairastat, niin älä ole poissa. Jos olet poissa, niin sijaista et ainakaan saa ja työt kaatuu kollegoiden niskaan. Melko kestämätön ajatus.

Avoimella ja hyväksyvällä keskustelulla voidaan poistaa jännitteitä myös sairaspoissaolojen ympäriltä. Sairaspoissaolot eivät ole sairastuneen vika ja hänen ei tule kokea tästä huonoa omaatuntoa. Myös jokainen työntekijä voi omalta osaltaan vaikuttaa asennoitumiseen tässäkin asiassa. Kollegan sairaspoissaolon negatiivinen voivottelu luo kuulijoille tunteen siitä, että sairastelu tässä työyhteisössä on huono asia ja sitä pitää välttää.

Esihenkilönä toimivan henkilön on tärkeää kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten reagoi työntekijöidensä sairaspoissaoloihin. Esihenkilön asenne ja tunne kertovat sairastuneelle välittömästi sen, onko poissaolo hyvä vai huono asia. Jo yksittäinen negatiivissävytteinen suhtautuminen poissaoloon, voi aiheuttaa syyllisyyttä työntekijässä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että esihenkilöt ovat monesti todella tiukoilla etsiessään pikaisesti sijaisia puuttuvien opettajien tilalle. Tällaisissa stressaavissa tilanteissa on täysin ymmärrettävää, ettei viesteissä tai puheluissa aina välity se tunne mitä esihenkilö toivoisi.

Pohdintaa

Sairaspoissaoloille ei voi mitään ja niitä tulee kaikille. Liiallisesta syyllisyyden tunteesta on tärkeää päästä eroon. Asiat järjestyvät ja lapset oppivat, vaikka oma opettaja ei olisikaan paikalla. Muistetaan se, että jokainen meistä on korvaamaton. Ei kuitenkaan niin korvaamaton, että koulu lakkaisi toimimasta, jos emme ole paikalla. Sairasloma on lepäämistä ja voimien keräämistä varten. Tsemppiä kaikille opettajille ja esihenkilöille flunssakauteen.

Kirjoittaja Hanna Rantanen, luokanopettaja, neuropsykiatrinen valmentaja, montessoriohjaaja, yrittäjä yrityksessä kurssihelina.fi